keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Shine on, o Lefthanded Light!

Once again, traipsing down the memory lane we'll merrily go:

Joskus aiemmin mainitsin Frisco Renaissancena tunnetun (kirjallisuus)ilmiön, josta taisin ensi kertaa kuulla Advocaten sivuilla kaukaisella 1970-luvulla. Pienen mutta sitkaan työn jälkeen putoili pikku kotini postiluukusta pari vallan vakuuttavaa lehteä, paljonpuhuvilta nimiltään Gay Sunshine sekä Fag Rag.

Fag Rag oli kiukkuinen kuin ikääntynyt ja vatsakipuinen puudeli, räksytti minkä ennätti ja ja yritti purrakin mihin ylettyi. Ilmestymispaikka oli Chicago (!) ja kantavana eminenssinä Charles Shively, proffa jossain paikallisessa yliopistossa ja mitä ilmeisin akateeminen homoeksentrikko par excellence. Artikkelit, kuvat ja runot olivat varsinaista katuojajournalismia sanan kaikissa merkityksissä, todellista undergroundia. Kotikutoisessa rosorealismissa sen ohitti vain STH (Straight To Hell), joka kumminkin keskittyi vain yhteen elämänalueeseen (tuo tolkuton A5läpyskä julkaisi lukijoittensa seksikuvauksia sensuroimattomina, ainoa vaatimus oli että niitten piti olla totta, ei fantasiaa - arjen sosiologiaa parhaimmillaan!) kun Fag Rag oli - no, sanokaamme yleiskulttuurinen julkaisu.

Gay Sunshine keskittyi kirjallisuuteen. Proosa, runous, fiktio, asiateksti, haastattelut, kaikki kävi. Suurmiehenä homman takana oli Winston Leyland, varsinainen voimahahmo, jonka elämänkaari kulki katolisesta pappeudesta homoaktivismiin ja tantriseen buddhalaisuuteen ainakin, myöhemmistä vaiheistaan en ole varma. Lehden lisäksi hän pisti pystyyn kustantamon, Leyland Publications, joka julkaisi (ja kait julkaisee edelleen) laajan skaalan teoksia, homokulttuurihistoriallisista käännöksistä sarjakuviin, ja kaikkea siltä väliltä. Avartava linkki on alla:

 http://www.leylandpublications.com/lpnewandrecent.html

Useamman tiedonjulkaisu- ja kulttuuripalkinnon arvoinen suoritus, minusta ainakin.

 Erityisesti se kokoelma joka kokosi käännöksiä islamilaisen kulttuuripiirin homoeroottisesta kirjallisuudesta olisi syytä saattaa yleiseen tietoisuuteen nykyään, kun wahhabiittilaisuuden nousu on saanut ihmiset kuvittelemaan että kaikki muslimit kaikkalla ovat ja ovat olleet homovastaisia. Niin ne ajat muuttuvat; muistanpa kyllä, kuinka vielä pitkälle 1970-luvulle tehtiin matkoja pohjois-Afrikkaan ynnä muille muslimialueille ihan homoturismin merkeissä, sillä siellä löytyi halukkaita kumppaneita mielin määrin, niin nuorempia kuin varttuneempiakin, eikä suinkaan vain maksullisia.

Minulle mieleenjääneitä opuksia arvon kustantajalta ovat erityisesti antologiat japanilaisesta, etelä-amerikkalaisesta sekä jo mainittu islamilaiseen alueen homokirjallisuudesta, runokokoelmat - erityisesti ensimmäinen, Angels of the Lyre, oli maamerkki - ja omat ikisuosikkini, Erskine Lanen Game-Texts: Guatemalan Diaries ynnä runokäännösvihkonen In Praise of Boys; Arab poetry from al-Andalus. Tiesittekö että trubaduurirunous on suoraa jatkoa kait alunperin suufilaisuudesta innoituksensa ammentaneesta miestenvälistä rakkautta tematiikkanaan käyttävästä runoudesta, joka maallistui al-Andalusissa sen maurivallan aikana? Kristityn Euroopan puolelle tultuaan vain rakastetun sukupuoli muuttui, hitaasti paikallisvärikin vaihtui.

Game-texts: Guatemalan Diaries puolestaan on vaikeastimääriteltävä kokoelma matkakuvauksia, pohdintoja japanilaisesta runoudesta, zen-mietiskelystä sekä poikarakkaudesta. Ranskankielinen termi "impressions" ehkä hahmottaa sen parhaiten, tai japanilainen "zuihitsu" ("sattumanvaraisia sivellyksiä"). Nuo lyhyet muistiinkirjaukset ovat säilyttäneet ajattoman kuulautensa; vastikään luin sen uudestaan, yhä ilokseni.

Haikea muistelo: kun lähdin toiseen maailmaan, lahjoitin Setan kirjastolle täyden kokoelmani, viisi muovikassilllista kyseistä kirjallisuutta priimakuntoisena. Paikka sijaitsi silloin hulppeissa tiloissa Hietalahden torilla. Kun jokunen vuosi sitten tein saman tikin ajanvietekirjallisuudellani (lähinnä William J. Mannin tuotantoa, suosittelen näin sivumennen kevyisiin lukuhetkiin), sijaitsi paikka Suvilahden alueella taskunkokoisissa tiloissa, ja lahjoitukseni tuli tosi tarpeeseen. Mutta mitä oli tapahtunut aikaisemmin saadulle aineistolle, sillä hyllyssä niitä ainakaan ei ollut? En tiedä enkä viitsinyt kysyä, en halua nolata ihmisiä. Toivottavasti olivat löytäneet hyvän kodin, missä sitten lienevätkään.

Sapienti sat.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti