Dreams that money can buy

Kävin oppikoulua 60-luvulla Helsingin keskustassa. Kun tietyt asiat tilttasivat yhä enemmän ja päiviin jäi outoja tyhjiöitä lisääntyvässä määrin, aloin intensiivisesti tutkia mitä kaikkea lähikaupunginosien viriketarjontaan sisältyi. Ensimmäinen tärppi oli Roobertin Pasaasissa sijainnut Antikvariaatti Kirja (jos muistan nimen oikein), käsittämätön kafkamainen sokkelo joka ylsi miltei korttelin läpi. Pari tomusta harmaata sähkölamppua loi hämärän valon mittaamattoman tuntuiselle kirjamerelle; tavaraa oli hyllyissä pitkin ja poikin, lattialla pinoittain, kuin unessa jossa teokset kasvavat esiin lattiasta ja seinistä aina kun niille kääntää selkänsä. Ensimmäisessä pikkuhuoneessa, lähellä kassaa jota hallinnoi yhtä tomuisen harmaanoloinen iäkäs herra tai rouva, sisar ja veli kuulemma, olivat englanninkieliset pokkarit hyllyssään sekä pinossa lattialla. Sieltä löysin Genet'n Thief's Journalin sekä todella tyrmäävän John Rechyn Cities of Night:in. Mutta varsinainen uudelle tasolle siirtyminen tapahtui Roobertinkadun alkupäässä.

Sex 42 lienee tällä hetkellä Helsingin vanhin yhä toimiva seksikauppa tai pornokauppa, niin kuin ennen sanottiin, sillä sitä niissä myytiin, muuta ei ollut. Alan puodit esiintyivät häveliäästi milloin antikvariaatteina, milloin antikvariaatti-  ja tupakkakauppoina mutta pornopuoteja ne olivat, siitä ei epäilystäkään. Punavuoressa eli Rööperissä oli tihein keskittymä. Rööperihän oli tuolloin nuhjuinen työläiskaupunginosa, Ullanlinnan hienostohelman kylkeen ikävästi osunut renttumainen duunarivelipuoli. Tämä oli reilusti ennen pornokuningas Sjöbaa Kings Sexeineen; pikku kivijalkapuodit eivät mitenkään peitelleet moraalista alennustilaansa tai yrittäneet ostaa kunniallisuutta, oltiin mitä oltiin, vastattiin kysynnän tarpeisiin minkä pystyttiin voittomarginaalin ollessa kait varsin vaatimattoman.

Lainsäädäntö oli jälleen kerran ns. suomalaisittain sovitettu, absurdiudessaan jopa kehotuskieltoa tasoltaan lähentyvä: pornografian hallussapito oli laillista (hetero- , homo- , pedo- , tiesmikä  yks ja sama, pornoa kaikki tyyni, ei niitä eroteltu alalajeittain) aikuisille ja kotikäyttöön, mutta myynti ja levittäminen tietty kiellettyä. Ostaessani aikuisviihdekuvaston en tehnyt rikosta, mutta myyjä teki myydessään sen minulle. En vieläkään ymmärrä tuota logiikkaa. Teoriassa olisi saattanut tilata aineistoa ulkomailtakin, mutta valuuttamääräykset rajoittivat ostomahdollisuuksia ja tulliposti vielä enemmän; juttu kiersi eräästä onnettomasta jonka homolehdet oli avattu paketistaan kaiken kansan nähden, äänekkäästi kommentoiden, ja punasteleva poloinen pantu allekirjoittamaan kaavake jossa vakuutettiin niitten tulevan vain omaan ja yksityiskäyttöön, ei myyntiin jne. Nöyryytettiin minkä voitiin, ja se ei ollut vähän. Ei ihme, että suosiolla asioitiin pornokaupoissa ja maksettiin mitä pyydettiin. Eikä se ostotilanne ollut vailla ikäviä piirteitä niissäkin toisinaan, varsinkaan jos homopornosta oli kyse.

Seksuaalinen suuntautumiseni oli aina ollut minulle selviö, ja vastaansanomaton sellainen, mikään yhteiskuntanormien vuoksi valeheteroksi heittäytyminen ei olisi tullut kyseeseenkään, monestakin syystä. Mutta millä ottaa asiasta paremmin selvää, kas siinäpä pulma. Rakkaus joka ei voi sanoa nimeään (O.  Wilde), totisesti. Siksipä psyykkinen täräys oli melkoinen, kun huomasin Sex42:sen näyteikkunassa roikkuvan kaksi A5 kokoista lehdykkää. Maagiset nimet: Eos, Amigo. Amigon mustavalkoisessa kannessa oli paljasrintainen mies, Eoksen kannessa väritetty piirros muinaiskreikkalaisista pidoista joka ei jättänyt epäilyksen häivääkään siitä, mille kohderyhmälle tuote oli suunnattu. Tuossa, vihdoinkin tuossa! Pari viikkoa keräsin rohkeutta ja viikkorahoja kunnes uskaltauduin  sisäisen pakon ajamana, - olisin varmaan lopulta kulkenut vaikka paljain jaloin läpi helvetin - ylös noita kapeita, korkeita kiviportaita pikku myymälään. Keski-ikäinen mies vilkaisi minua ilmeettömästi pienen myyntitiskin takaa. "Toi..toi Eos ja Amigo, minkä hintasia ne on?" sain heikolla äänellä sanottua. "Uusin numero on viistoista, vanhempia saa kympillä. Vaihdossa tulee puolet takaisin", kuului asiallinen vastaus. Taivaan kiitos rahat riittivät, vaikka summa olikin minulle suurenpuoleinen. Poistuin kuin kuumeessa, laukussani Amigon vanhempi numero ja se ikkunan Eos, jonka kannessa harjakypäräinen soturi antoi nuoren aseenkantajan täyttää viinimaljansa.

Pahinta ei ollut tapahtunut, minua ei heitetty ulos, kehoitettu menemään kotiin kasvamaan, eikä virkavalta, opettajakunta, vanhempani tai tulista miekkaa pitelevä enkeli liioin syöksynyt kimppuuni. Minua kohdeltiin eleettömän asiallisesti kuten kyseisen kaupan kaikkia muitakin asiakkaita. Arvokas asenne, eikä mikään itsestäänselvyys, sen sain huomata kokeillessani ostovoimaani parissa muussa puodissa. Mieluusti palasin unohtumattoman ensiostokseni tekopaikkaan, sen vakiasiakasjoukkoon. Vieläkin muistan kiitollisuudella silloista miesmyyjää. Mitä hän näki tiskin toisella puolen ollessani? Hintelän ja kalpean, kasvoiltaan tuskallisen täydellisellä ja liiallisella kauneudella kirotun alaikäisen tyttöpojan  jonka silmissä paloi alaston rakkauden tarve, kaksin käsin puristamassa kulahtaneen olkalaukkunsa hihnaa. Pink monster of solitude and love…... Raha ja tavara vaihtoivat omistajaa, totta kai, ei sitä riskialtista myyntihommaa hyväntekeväisyydestä hoidettu, muttei silkassa ansiomielessäkään, väittäisin. Omanlaisiaan vapaustaistelijoita sen paikan kauppiaatkin olivat, tulin ymmärtämään sitten myöhemmin kun muutin asumaan parin korttelin päähän ja todella ryhdyin kanta-asiakkaaksi. Minä ostin perjantaipornon siinä missä muut perjantaipullon.

Pornokaupat ovat osa Stadin vaiettua kulttuurihistoriaa, kohta kait kokonaan unohduksiin jäänyttä, mitä nyt joku elokuva hehkuttaa Sjöbasta jotain antisankaria. Ja pah. Seisoskelin joskus pitkäänkin tiskin vierellä perjantaisin ja juttelin Rouvan kanssa 42:ssa, voi sanoa että jollain tapaa ystävystyimme. Nuori-Isäntä ja Apuri olivat molemmat hekin halukkaita kertoilemaan kaikenlaista alastaan ja sen historiasta, mutta Rouvalla oli laajin ja antoisin juttuvarasto. Olisipa edes osan saanut nauhalle! Mutta ei, en tajunnut silloin edes ehdottaa tai itse kirjoittaa muistiin, ja nyt se on mennyttä. Hyvä tutkielman aihe tuossa jollekulle kiinnostuneelle, olkaa hyvä vain ja ottakaa vinkistä vaari. Ehkä vielä joitain muistavia asianosaisia jostain löytyy, ja tarvittaessa voin kertoa oman vähäisen osani.