Tervehdys pitkän tauon jälkeen, kaikki rakkaat mahdolliset lukijani! Ei, toinen maailma ei ole nielaissut minua uudestaan (vielä), ja hengissäkin olen pysynyt. Kaikenlaista tosin on tapahtunut ("...they want to cut my brain with lasers", she whispered) mutta mitäs me siitä, niin on maailmallekin ja jokaiselle teistä käynyt, ei vain minulle. Olen taas tässä koska muutama asia jäi sanomatta, jokunen muistelo vielä kertomatta - miksi? kenelle? No vaikka: "lähettää tottumuksesta / tyhjä vene, huuto tuuleen / tietäen että vain sirpaleet pääsevät perille, / tai ei mikään" (E-L. Manner). Tuosta siis sen enempää, palatkaamme 1980-luvun alkupuolelle, Iso-Roballe, ("-the sickness and confusion that comes with time travelling-" Wells) näin. Nyt keräämme rohkeutemme repaleet, avaamme Sex48n oven ja kiipeämme ylös kapeita, korkea-askelmaisia kiviportaita sisään myymälään.
Häkeltyminen, hämmästys pysäyttää oviaukkoon: pieni tila täynnä läpinäkyvään muoviin suljettuja lehtiä kaikilla hyllyillä, jokaikisellä seinällä lähes kattoon saakka, keskilattialla vielä teline jossa niitä on lisää, lisää, yhä enemmän, lattian reunoilla pahvilaatikoita täynnä lehtiä mutta ilman kääreitä. Ilma on sakeana pakkausmuovin ja tupakan hajua, pari täysin itseensäsulkeutunutta miestä selailee aineistoa, selin sisääntulijaan ja muuhun maailmaan. Ovesta vasemmalla on kassakone ja myyntitiski, sen lasipinnan alla näytteillä pari tomuista hieromasauvaa ja käsirautoja, aivan katonrajassa on kapea hylly jolla kyyhöttää vajaa sarja Focusta sekä pari sanakirjaa (näillä puoti oikeuttaa käyttämään itsestään Antikvariaatti-nimikettä, vaikka pornokauppahan se on, ilmiselvästi). Tiskin takana Rouva, luvallasanottuna hieman kulahtaneennäköinen keski-ikäinen blondi jonka korvarenkaat kilpailevat valtavuudesta silmänaluspussiensa kanssa, nostaa katseensa Ilta-Sanomista, arvioi sisääntulijan yhdellä ammattimaisella silmäisyllä ja laskee savuavan röökinsä tuhkikseen, näyttää sormellaan (pinkki kynsilakka hiukan lohkeillut) kohteita joita kuvaa asiallisen ystävällisesti: "Tolla seinällä on poseerausta ja yhdyntää, tolla taas on isorintalehdet, niitten alla on sidontaa ja piiskausta; telineen tällä puolen on lesboilua ja toisella puolella teinityttöjä, homojutut on tässä nurkassa. Lattialaatikoissa on vanhempia ja käytettyjä lehtiä, ne saa puoleen hintaan." Blossi röökistä ja takaisin Iltiksen pariin; senkun alatte hakea toiveunianne tai tukea niille, ihan ok, olkaa hyvä, ei mitään syytä häpeillä tai olla vaivaantunut sillä olette vain yksi arvostettu asiakas lisää liikkeesämme, ja me haluamme auttaa teitä kovin inhimillisten tarpeittenne masturbatorisessa tyydyttämisessä - maksua vasten tietenkin. You need the Image Fix, we're here to serve you.
Se homonurkka, perjantaipornoni ehtymätön aarreaitta! Takahuoneen oviaukkoa peitti klassinen 70-lukulainen vihervänkeltainen verho, sen vieressä pystyteline lehdille, siitä löytyi Tomin The Rope, eka A4-kokoinen tuotos häneltä, Desert Fox joka toi tietoisuuteemme ensimmäisen kaljuuntuvan seksi-ikonin (daddyksi nykyään moista kutsuttaisiin, mutta silloin juttu oli uraauurtava sensaatio, jälleen kerran teille kiitos, Colt Studio!), sekä monta muuta "ikkunaprinssiä". Telineen alla oli pari hyllyä täynnä A5-kokoista tavaraa, ja kulman tiskinpuoleisella seinustalla kukki villi puutarha jo aiemmin mainittuja video highlights -lehtiä (Sucking Sailors, Randy Repairmen, Horny Hillbillies; alkusointuja suosittiin kuin Kalevalassa konsanaan).
Se mistä nyt haluan tarinoida ovat nuo A5-julkaisut.
Skandinaaviset lainmuutokset, etenkin pornosellaiset, toivat alalle moniaita yrittäjiä jotka halusivat hyödyntää uutta ansaintimahdollisuutta. Moni syttyi ja sammui parin läpyskän esiinsaannin jälkeen; Goldene Knaben ("Honi soit qui mal y pense") ynnä muut, kait lähinnä Revolt Pressin tuotteita, mutta pari jäi elämään pitempään, avasi ovea raolleen pimeämpään tykytykseen, occasion pour une èducatione sentimentale alternative: Mr S/m ja Toy. Aihe oli enemmän kuin kohtuullisen tulenarka, mutta reippahasti käytiin tulta päin, rahaa sillä tahkottiin muttei suinkaan vain sitä, kyseiset julkaisut kas lähtivät aidolta, omakohtaiselta kokemuspohjalta - ja sehän on se ainoa toimiva, kuten moni pelkkää gescheftiä havitteleva pienyrittäjä sai katkerasti todeta. Raja kyseisten kahden jalon ja liikuttavan ihmissuhdekuvaston välillä oli lähinnä veteen piirretty viiva, mutta tarkoitti about sitä että Toy painottui nahka/kumifetisismiin ja Mr S/m sadomasokismiin noin enimmäkseen, mutta kuten sanottu raja oli/on vähintäänkin liukuva. Neronleimaus tuotteiden takana oli nykykielellä ilmaistuna se, että "tarjottiin alusta": lähettäkää meille fantasianne ja kuvanne aiheesta, me julkaisemme ne. Ja tietty tuo ennen internetiä vallinnut välttämättömyys: kontakti-ilmoitukset. Sexual "pathology" laid bare with loving forensic attention, wowie zowie! Lukija/kirjoittajakunta oli taattu: himo - toki joskus rakkauskin - joka ei ikinä ollut saanut edes nimetä, saati kuvata itseään, löysi vihdoin äänensä ja kanavan sille. Tie menestykseen on joskus yllättävän yksinkertainen, ja juuri siksi vaikea hahmottaa.
Amigossa oli joskus ollut tämän aiheen suuntaisia tarinoita, mutta vain vähän, koska a) ne puhuttelivat vain asianosaisia ja b) S/m-suuntausta pidettiin yleensä pahasti patologisena. Saattaahan se sitä joskus ollakin, muttei suinkaan aina; käsite vapaaehtoisesta, vastuullisesta, molemminpuoliseen suostumukseen ja sopimiseen perustuvasta sadomasokismista oli vasta joskus tulevaisuudessa ilmaantuva yleiseen tietoisuuteen, alan piireissä - pienissä ja sitäkin suljetummisssa - se toki tunnettiin hyvin. Näissä lehdissä informaatio oli vihdoin hieman laajemminkin saatavilla; hey kid, wanna try?...
Nykyisen informaatiotulvaan paatuneen sukupolven on varmaan vaikea ymmärtää, kuinka radikaaleja ja vallankumouksellisia moiset julkaisut olivat aikanaan: miten vaikeaa on hahmottaa omia, aitoja ja polttavia halujaan, jos niille ei edes tiedä nimeä, saati löydä vertaistukea ja ohjausta. Sama vaikenemisella autioittava käytänne jonka homous oli kohdannut ja ylittänyt aiemmin, toistui S/m-erotiikan kanssa ja ehkä vielä raskaammin. Sairauden, patologisoinnin, lokaamisen kuvastot jyräsivät täysillä - mutta niin tekivät myös ihmisten aidot halut ja tarpeet, and that truth shall set you free. Sillä hei, meillä kaikilla on ihan oikeasti ja todella oikeutemme olla se joka todella olemme, ja myös oikeus toteuttaa erotiikkaamme - tietyissä rajoissa, tottakai. Vapaus on vapautta vastuuseen, vapaaehtoisuuteen, molemminpuoliseen iloitsemiseen yhteisellä sopimuksella. Ja käsi sydämelle: onko tämä vieläkään itsestäänselvyys edes meidän "hetkellisen helppouden" yhteiskunnassamme? Vähän epäilyttää, vielä on kyistä peltoa kynnettävänä.
Kaukana, oi niin kaukana, oli nykyinen yhä kapeampiin alakulttuureihin pirstoutuva skene; daddys, boys, bears, otters, chubbies, bikers, truckers, builders - ja anteeksi että käytän englantia, aikamme lingua francaa, mutta "kaikkihan sen tajuu" (grin); silloin muinoin riitti että sai ymmärryksen siitä että oli useampia muotoja kokea halua/rakkautta, ja että ne kaikki olivat hyväksyttäviä, hyviä sellaisenaan: enää ei ollut yksin, ei vinksahtanut tai muuten vaan sairas, vaan oli mahdollista olla itsensä, jopa löytää toinen mies joka yhtälailla halusi "outoja" asioita vaikkei ollut yhtään sen oudompi kuin kukaan muukaan. Ketä haittasi, kuka muka vahingoittui siitä että vihdoin sai polvistua toisen eteen ja suudella saappaitaan, tai kertoa että fudiskamat päällä olet kiihottavinta mitä maa päällään kantaa? Tai kenelle kuului se että joskus halusi tulla piiskatuksi ja sitten Isukin lohduttamaksi, kaksisuuntaista terapiaa parhaimmillaan? Tai että tahtoi antaa tahtonsa pois, toiselle, olla hallittavissa ja haluttavissa, olla vain, vahvoissa ja hyvissä käsissä? Luottaa ja turvautua Leijonakuninkaaseen, nukahtaa ja herätä karvaista kylkeä vasten, massiivisten kultaisten käpälien välissä? Mikä auringonnousu, ymmärtää että kaikki tuo olisi ei vain mahdollista ja sallittua, vaan voisi myös muodostua osaksi jokapäiväistä elämää! "The garden is open / the young men begin to cum..." (The Fugs).
Toy ja Mr S/m olivat eurooppalaisia (ja saksalainen ostajakunta oli se varsinainen kohderyhmä, vaikka toki kaikki muutkin kelpasivat), mutta jälleen kerran se varsinainen koko kentän kattava muutos tapahtui Yhdysvalloissa: ensin Drummer, sitten Bear, etc. Mutta siitä enemmän seuraavassa osiossa. Stay tuned on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti